Lasipurkkisaalista.
Tällä hetkellä täyttönä purkeissa on kätteni jälkeä. Aloin taas jostain hetkellisestä mielijohteesta virkata isoäidinneliöpeittoa. Vaikka viime syksynä ajattelin, että ei koskaan enää.
Tällä kertaa otin vähän paksumpaa lankaa ja on sujunut aika kivasti. Vielä pitäisi puolet tehdä lappuja. Väreiksi valikoitui nyt harmaan kahta eri sävyä ja keltaista. Keltainen ja minttu jatkaa tässä huushollissa voittokulkuettaan. Langat ovat Novitan seitsemää veljestä, paitsi keltainen taisi olla jotain nallelankaa.
Isoäidinneliölappusten teossa on järkevintä tehdä langanvaihdot niin, että virkkaa aina edellisen kerroksen langan pään suoraan seuraavan kerroksen sisälle. Voisin vaikka joskus ottaa muutaman valokuvan tästä havainnollistamaan mitä tarkoitan. Se vähentää huomattavasti päättelyrumbaa, joka on aika raskasta muuten.
Tämän päivän blogikierroksella löytyykin kerta toisensa jälkeen ihan uusia blogeja, joista en tiennyt mitään. Tännekin löysin, moi vaan. Tykkään erityisesti nimitauluista, joita aiemmin esittelit.
VastaaPoistaMoikka tuikkis, kiva että eksyit tänne :) Nuo nimitaulut ovat tosiaan kivoja, yksi niistä on jo paikallaan ja kaksi odottelevat vielä ideaa, mitä niihin kirjoittaisin..
Poista